Tekoäly – mandaatti ja muutoksen läpivienti

Miksi tekoälyn käyttöönotto on haastavaa monessa organisaatiossa? Käydessäni viikonloppuisin läpi opiskeluuni liittyvää tutkimusaineistoani tämä kysymys nousi sieltä esille. Teeman eläneenä tunnistin hyvin aineistosta esille nousevan kysymyksen, vaikka se ei olekaan tutkimukseni tutkimusongelma tai hypoteesi.

Edellyttääkö tekoälyn käyttöönotto hallituksen, toimitusjohtajan, johtoryhmän, tai esihenkilön mandaattia? Mistä syntyy mandaatti viedä asia todeksi, osaksi organisaation toimintaa, osaksi kulttuuria?

Riittääkö se, että lupa tulee ylhäältä, ja että on tilaus, pyyntö? Uskallan todeta, että tilaus ei riitä. Asiat  eivät mene eläväksi elämäksi, jos ei ole asiaan intohimoisesti suhtautuvaa henkilöä, joka ottaa asian omakseen. Kysymyksessä on muutos, kulttuurin muutos. Tekoälyn käyttöönottoon liittyy työn muuttuminen, osaaminen ja epävarmuus, roolien muuttuminen, valta ja rakenteet sekä uusi tuntematon.

Kuka laittaa muutoksen alulle? Jos organisaation kulttuuri ei ole valmiiksi uudelle, tuntemattomalle, kokeiluille myönteinen, jonkun on otettava reppu selkään, otettava mandaatti ja oltava rohkea. On organisaatioita, joissa kokeillaan, pilotoidaan, jopa poltetaan rahaa, mutta asiat säilyvät, palaavat kokeilujen jälkeen ennalleen. Miksi?

Olen ollut osallisena useissa isoissa muutoshankkeissa. Osa on epäonnistunut, osa onnistunut. Tekoälyyn ja dataan liittyvissä onnistumisissa tunnistan muutaman oleellisen elementin; vahva usko ja omistajuus, mandaatti, tiivis ryhmä, joka uskoo, vaikka suunta voi välillä olla sumussa, moniääninen keskustelu, näkymä kauas ja iso unelma.

Erään arvostamani muutosjohtajan opit ovat jo 90-luvulta lähtien kulkeneet mukanani, mielessäni. Niistä kaksi seuraavaa sopii hyvin tähän tekoälyn ja muutoksen, kulttuurin muuttamisen teemaan. 1. ”Älä menetä uskoasi, olet epäonnistunut vasta kun lakkaat yrittämästä (tai esimiehesi kehottaa lopettamaan)” ja 2. ”älä yliarvioi omia kykyjäsi: yksin saat hyvin vähän aikaan ja organisaatio tulee hitaasti perässä”.

Kyse ei ole yksittäisten ihmisten sankaritarinoista, sillä sankaritarinoilla ei muuteta kulttuuria. Kulttuurin muutos syntyy osallistuvien ihmisten kautta. Ihmisten, jotka uskovat ja joilla on intohimoa, paloa.